Lukioiden Puistot

 

Lukioiden puistot. Kallion sydämessä on Torkkelin lukio, Kallion lukio ja Kallion kirjasto. Niiden viherpiha Pengerpuisto. Martti Heleniuksen puisto, jossa on kirjaston edustalla Arvo Turtiaisen patsas joka muistuttaa teoksesta Minä Paljasjalkainen.

​

Kaikukujan portaita alas on Alli Tryggin puisto ja toisella puolen Karhupuisto. 

Karhupuistossa on myös sateenkaarikahvila ja tämä kaunis homosaatio yhdessä Kallion kirjaston lgbt hyllyn kanssa tuo karhulle aivan uuden merkityksen. Se on rakkaudenosoitus kaikille karhuhomoille.

​

Lukioista, jotka kasvattavat yhä uusia sukupolvia parhaimpia ja lahjakkaimpia taiteiden saralla voivat oppilaat tulla pehmeine eläinkorvineen nuolemaan karhun tassuja öiseen aikaan. Suuren pyöreän istutuksen moninaiset kukat suojaavat heidän askeliaan.

Vaikka nuo lukiot kuuluvat tiettyyn elämänvaiheeseen, jäävät ne ihmisten sydämiin ikuisesti. Kirjani yhä sinne vien kun niitä ilmestyy. 

​

   Kallion kirjasto

 

Kirjaston salit tarjoavat oppimistilaa niin lukiolaisille kuin muillekin.

Aivan ylimmässä kerroksessa joutilaisuuden huone, alimpana vallan ja tiedon sali joka orgaanisesti jatkaa ulkotilaa. 

 

   Kallion kirkko

 

Kallion Kirkko. Sen valoisa luonne on toisenlainen kuin muilla kirkoilla. Koen suurta varauksellisuutta kirkkoa kohtaan uskonnon ongelmakohtien vuoksi, mutta myös suurta ihailua ja yhteyttä. 

​

 

   Vapaus, Assisilaiselle

 

  Vapaus on reppu ja termokset 

 ateria ennen lähtöä ja toinen kotona odottamassa 

  kolmas repussa

 aistit herättävää teetä 

  retkimuki.

Yllämme kiertävät sisaruksemme

 aurinko kuu ja tähdet

voimalinjoissa sähköä 

joka muuttuu kodeissa ja rannoilla lämmöksi

 valoksi veden pinnalla

​

Varhaiskesästä vaahteran lehdet 

ovat kuin prinsessan käsiä 

ojennettuna kämmenensuudelmaan

 allamme samaa maata 

sama tuuli kasvoillamme

 

Joskus tulemme maaksi jälleen 

mutta sitä ennen etsimme ääniä

kuolleiden henget temppeleissä oppainamme 

 etsimme tuulta 

etsimme tulta. 

 

Rantojen laineita,

 jokea joka vie aina lapsuuteen saakka. 

 

​

Köyhyydessä katseemme täytyy kohdata veli aurinkoon ja sisar kuuhun ja kaikkiin elementteihin. 

​

Maa pitää sisällään puistot ja puut ja kukat. Ne mistä vuorisaarna muistuttaa puhuessaan niityn kukista ja taivaan linnuista.  Ilma sisällään korkean sinen, pilvet ja horisontin. Vesi rannat ja vedet ja aallot. Tuli iltanuotion ja tanssit ja ikuiset pyhät liekit. 

​

Valokuvaus on rukous tai meditaatio. Kun kuvaa sillä valolla minkä osakseen saa täytyy katsoa sinne missä valo on, ei sinne missä sen toivoisi olevan.

​

Ne paikat jotka tekevät onnellisiksi sisältävät kaikki elementit.

​

Paljon tästä kaupungista puuttuu kaikille saavutettavissa olevaa elävää kulttuuria. Silti meidän ei pitäisi unohtaa kuolleiden esivanhempiemme henkiä kaupungin kivessä ja arkistoissa. Tai muiden elävien ympärillämme.