Alppipuisto

 

​

 Kummitustaloksi

 ultraviolettikankain puetusta huvimajasta

kaikuu tanssin äänivirrat

läpi puiston liikettä, puhetta, halauksia

huvipuiston ääriviivat yllä kallion, metsän

mau’untaa.

 

Ruoholaakson väki istuu iltamyöhälle

 jatkojen jatkoille

koko kesän.

​

Kah on keijukainen

aamun valos nistiks muuttunut

mutta neito on yhä suloinen

ja bussit kulkevat jälleen.

 

On luettu runoja puistoissa ja tanssittu uuden kummallisen psykedeelisen musiikin tahtiin. Silti se suurin mitä kaipaan niin usein tulee näkyvilleni mutta häipyy  pimeyteen.

​

​

Löytääksemme toisemme tarvitsemme vallankumouksen.