Töölönpuistot 2

​

​

Takana Hautuumaata edessäpäin Sibeliuksen puisto. Töölön kirjaston suuret lasi-ikkunat saavat sen sulautumaan yhteen ympäröivien puistojen kanssa. Toisessa laidassa Töölön kirkko. 

 

    Ensin lensivät linnut  

  sitten tulivat kutsuttuna

  rantoihin aallot 

  sinä seisoit rannalla hiljaa

   kamera kädessäsi

 

   Puutarhojen kukinnot 

 puut ja pyhän geometrian leikkaukset

  rannat tiilikuviot, 

  laulajat ja runoilijat kuvaavat kaupunkia 

  kävelevät läpi puistojen 

  laiturin viertä 

 elämä on

 katulampun valaisema uni 

  joka kaipaa kuten kaikkien muidenkin lavasteiden läpi, 

 ihmisen pehmeää kosketusta 

  ja villiä tuulta toisille maille.

 

​

    Töölön kirkko

​

​

Töölön kirkko on pieni, lumoava ja pittoreski. Ensimmäisenä tulevat vastaan lapsiryhmien tilat. Täällä tosin erityisesti paistaa silmiin suomalaisen kirkkouskovaisuuden vastemielisin piirre: päiväkäsky kirkon seinällä. 

​

Mannerheim, armeijan ylipäällikkö, eikä vain sitä vaan nimenomaan valkoisen Suomen symboli. Valkoisen puhdistuksen jälkeen, kun kaikki ne armahdettiin jotka menivät kapinan kukistamisessa hiukan pidemmälle kuin olisi sotilaallisesti katsoen ollut tarpeellista ei hän suoranaisesti ollut sitä estämässä. 

​

Pidemmälle mentiin; ammuttiin nimettömiin hautouhin ihmisiä jotka eivät koskaan olleet rintamalla, jopa lapsia, ihmisiä suljettiin tuhansittain leireihin vaikka useimmat vain teloitettiin kuoppiin. 

​

Punainen Suomi olisi tuskin ollut sinänsä parempi mutta sota selkeästi johtui vallan epätasapainosta ja sen jälkeisen koston ajatus oli kitkeä juurineen ajatus että se saisi koskaan muuttua. Sitä nämäkin seinät käskyineen suojelevat. 

​

Sanoessaan etten minä tuo rauhaa vaan miekan ei Jeesus kuitenkaan tarkoittanut että kannattaisi sotaa vaan että pelkäämätön kyllä kohtaa väkivaltaa mutta sen edessä ei tule taipua. Keisarille se mikä keisarille kuuluu on nähtävä siinä valossa että Jumalalle kuuluu valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti - mitä jää jäljelle? 

​